Istumme pöydän ääressä vieretysten. Pöydälle on katettu pellavapöytäliina, jokaisella on oma alusta ja muutama puinen työkalu alkavaa savityöpajaa varten. Ilma väreilee hermostuneisuutta, ei pelkästään siksi, että savimuotoilu jännittää (moni meistä on muotoillut savea viimeksi ala-asteella ja epäilemme osammeko mitään ja näyttääkö valmis saviesineemme naurettavalta muiden silmissä) vaan myös siksi, että ihmisten välillä on kitkaa. Kädessämme on onneksi kuppi kuumaa juotavaa, joka rauhoittaa pomppivaa sydäntä.

Savityöpajojen lähtökohta voi näyttää tältä, kun työskentelen erilaisten työyhteisöjen tai asukasyhteisöjen kanssa. Työyhteisön virkistyspäivä ei aina näyttäydy kaikkia ilahduttavalta tapahtumalta. Taustalla voi olla jännitteitä, jotka syntyvät tarpeista, jotka eivät ole tulleet täytetyiksi. Takana voi olla pitkiäkin työmotivaatiota alentavia jaksoja, jolloin oma työ on liian kuormittavaa ja kokemus nähdyksi tulemisesta on vain haave.
Aloitamme savityöpajan tutustumalla turvallisemman tilan periaatteisiin. Osalle ne ovat tutut, osa haluaa ottaa periaatteista kuvan, koska ne tekevät vaikutuksen. Seuraavan kahden tunnin aikana voimme luottaa siihen, että turvallisuudestamme huolehditaan. Tässä tilassa olemme tietoisia sanojemme ja tekojemme vaikutuksista muihin ja saamme myös mokailla ja yrittää uudestaan. Se, että lausumme ääneen sanat: voimme olla eri mieltä asioista ja silti kunnioittaa toisiamme, on yllättävän vaikuttavaa. Useimmiten näen, kuinka koko ryhmän hartiat tippuvat korvista alas ja jokin luonnollinen pehmeys alkaa vallata tilaa.
Kun minulta kysytään, voiko savityöpaja sisältää jotain yhteisöä rakentavaa positiivista teemaa tai jopa parantavaa vaikutusta, vastaan kyllä, todellakin voi. Tässä ollaan oman työni ja intohimoni keskipisteessä, kun tarkastellaan ihmisten välisiä suhteita savityön avulla. Siinä nimittäin piilee taika.

Savityön taika
Luova yhdessä tekeminen on kuin liimaa ihmisten välillä. Tärkeintä ei ole se, mitä tehdään, vaan miten. Savityöskentelyssä pala maata muokkautuu käsissämme ja useimmiten mielen kelat hiljenevät ja uppoudumme käsiemme kautta enemmän kehoon. Laskeutuminen ajattelun alueelta kehoon lähentää meitä tunteittemme kanssa. Elämä on niin ruuhkaista, että meillä on aivan liian vähän aikaa vaan olla. I am human being, not human doing. Tässä pysähtymisen pisteessä avautuu aukko mahdollisille muutoksille.

Voiko yksi savityöpaja ratkaista kaikki konfliktit? Ei tietenkään, mutta se avaa tunneyhteyden ihmisten välille ja antaa tilan tulla näkyväksi omien tarpeiden ja toiveiden kanssa. SE on alku muutokselle.
Useimmiten konfliktit juontavat juurensa väärinymmärryksistä ja -tulkinnoista sekä nähdyksi tulemisen puutteesta ja tarpeiden sivuuttamisesta. Kasautuneet sivuuttamiset vaikeuttavat entisestään puheeksi ottamista ja kynnyksen ylittämistä, jotta muutokset olisivat mahdollisia. Vuorovaikutus ihmisten välillä kaipaa tukea ja juuri siihen savityöskentelyllä on ihmeitä tekevä vaikutus.

Mikä tekee savityöskentelystä terapeuttista?
Savi on armollinen väline, sillä muotoilemisen voi aloittaa aina alusta. Saven kanssa voi vaihtaa suuntaa ja muuttaa mieltä. Savi opettaa meitä kuuntelemaan tarpeitamme, sillä savikin väsyy työstettäessä ja sillä on oma katkeamispisteensä. Se on hyvin inhimillistä. Näiden piirteiden tunnistaminen siirtyy savesta meihin itseemme. Näen usein savityöpajoissa helpotuksen kyyneleitä.
Jokainen yhteisö ja ryhmä on erilainen. Kun on työskennellyt ihmisten kanssa terapeuttisessa suhteessa ja opettajana, hioutuu herkkyys tunnistaa ryhmän ilmapiiri ja tarpeet. Määrittelemme savityöskentelylle aina teeman tai tavoitteen ja itse työskentely muotoutuu näiden teemojen avulla.

Useimmiten ihmiset tulevat näkyväksi yksilöinä oman savityönsä kautta, esimerkiksi vastaamalla kysymykseen: minkä muotoinen saviastia kuvastaa sinua juuri tänään tai miltä haluaisit työsi tuntuvan? Jotta voimme rakentaa yhteyttämme muihin, meidän tulee kuulla ensin itseämme. On vaikea olla suhteessa muihin, jos jatkuvasti ohittaa omia tarpeitaan. Siksi savityöskentelyssä aloitamme aina oman savipalan työstämisellä, vaikka tavoitteenamme olisi luoda yhteinen veistos.

Savimuotoilu antaa konkreettisen muodon jollekin abstraktille ja voimme katsoa sitä etäämmältä. Voi olla helpompi puhua työn ärsytyshahmosta (savihahmo) kuin vaikkapa työn olosuhteiden hankaluudesta tai töiden epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta. Antaessamme tunteillemme muodon, voimme kokeilla tehdä savihahmoomme myös toivottuja muutoksia. Voimme vastata esimerkiksi kysymykseen: mikä auttaisi ärsytyshahmoasi voimaan paremmin? Tekemällä konkreettisia muutoksia voimme nähdä, minkälaisia vaikutuksia niillä on hahmoon. Useimmiten työskentely vaikuttaa välittömästi myös omaan kehoomme ja olotilaamme.
Tuliko valmista?
Joskus savityöpaja tuntuu jäävän kesken. Aika loppuu, kun päästiin vasta vauhtiin. Se kertoo, että asioita on lähtenyt liikkeelle ja niille on hyvä varata aikaa ja tilaa jatkotyöstämiselle.

Työpajan lopuksi kokoonnumme yhteisen näyttelyn äärelle, missä jokainen tulee näkyväksi oman savityönsä kanssa. Se voi olla jännittävä hetki, koska elämme niin suuressa toisiimme vertailemisen kulttuurissa. Me katsommekin nyt jotain ihan muuta kuin täydellisesti valmistunutta saviastiaa tai pienveistosta, sillä muodot symboloivat jotain muuta kuin pelkkää astiaa. Harjoittelemme sillä hetkellä arvostavaa, lempeää katsetta ja toistemme kuuntelemista. Se, että toinen kuuntelee sinua, on yksi suurimmista lahjoista, mitä ihmiselle voi antaa. Savityöskentely on usein alkusysäys merkitykselliselle keskustelulle työyhteisön sisällä. Sen avulla voi syntyä uudenlainen tapa puhua itselle tärkeistä asioista ja puuttua vaikeisiinkin aiheisiin, kun uusi ikkuna on avattu.

”I think the process of healing begins when we open
our hearts and listen empathetically.
We can help people not because
we know the solutions to their problems,
but because we care enough to stay and lend our ears.
Knowing that others have gone through similar difficulties,
they become better equipped to cope with theirs.” – Haemin Sunim
Comments